Aihearkisto: Yleinen

Sähköllä Lahteen

Toissa viikonloppuna päätettiin pitää pieni lomailureissu ja vuokrattiin Lahen Mukkulan leirintäalueelta huvila. (Joko Pihlahuvila tai Pilhahuvila, kumpaaki muotoa esiinty nettisivuilla =) Matkahan tuonne ei Klaukkalasta ole valtava, vaivaset 110km jos ihan nopeinta reittiä ajaa. Menopelejä tuonne valumiseen oli tarjolla kaks.

  • Helppo vaihtoehto, eli tavarat Priukseen, ajaa sinne ja takasi ja melkein tippuu polttoainemittarista kaks pykälää kymmenestä tjms.
  • ”Vaikea” vaihtoehto, eli lähetään Lefalla, pysähytään matkalla kauppaan ja ladataan vähän samalla. Vaatii vähän viitteliäisyyttä ku pitää ihan ettiä reitti ja suunnitella lataus ja varmaan miettiä varasuunnitelmatki jos laturit on paskana…

Päädyin si ihan harrastuneisuuden vuoksi tohon vaikeampaan vaihtoehtoon, ilmaaki luvattiin hyvän puoleista, ni mikäs tuota kokeillessa. Yllättävää kyllä hallituksen puolelta ei ees tullu mainittavasti vastaväitteitä autovalintaan. Onneksi oltiin lähössä just tollon eikä esmes viikkoa myöhemmin, jollon taisi olla valtakunnanlaajusesti useempiki pikalaturi pimeenä… Ei tosin näin jälkikäteen ajatellen ois tainnu vaikuttaa meijän matkaan jos vaan maksulliset ABC-laturit oli pimeenä.

Menomatkan suunnittelin Mäntsälän pikalaturin kautta. Kyselin Facebookin Sähköautot Nyt!-ryhmästä onko esmes Riihimäki-Lahti välillä jotain missä ladata jos hätä tulee, mutta vastauksiin sisälty tieto että Mäntsälän pikalaturi ois viime aikona toiminu moitteetta, joten päätin että uskaltaa tuolta kautta porhaltaa.

Perjantaina iltapäivällä lähettiin melkein täyteen ladatulla ja lastatulla (Type 2 ja Björnin prototyyppi 16A-piuha normitökkelillä varalla mukana) Lefalla kohti Mäntsälää. Akku näytti jotakuinki 120km kantamaa ja mentiin Tuusulan ja Järvenpään kautta pikkuteitä pääasiassa 60- ja 80-aluetta kaikessa rauhassa ajellen ku mihkää ei ollu kiire. Vähä ennen Mäntsälää bongasin kuvauskohteeksi vanhan maaliman monumentin jollasta oonki ettiny =D

Joku rapistunu SEO Mäntsälän eteläpuolella.

Joku rapistunu SEO Mäntsälän eteläpuolella.

Mäntsälään pysähyttiin pikalataamaan virtapisteverkostoon kuuluvalla pikalaturilla S-Marketin parkkipaikan nurkassa. Hieman yllättäen laite toimi ilman mitään kakisteluja ja suoraan vielä tuolla Virta-avaimenperälätkällä (Mulla on molemmat lätkät, sekä Virta että Fortum). Lätkän vilautus, laturin valinta, piuha kiinni keulaan ja kauppaan. Noin ku toimisivat aina… Akkua oli jälellä alle 50km, joten Lahteen ei ois päästy jos laturi ois kakistellu. Onneksi vieressä ois ollu ”normaali” type-2-laturi josta ois saanu varasähköä.

Hinta oli hirveä, 0,20€/min. Kilometrejä ei tullu lisää ku viitisenkymmentä, hintaa tuli 7€. En kyllä käytä noita maksullisia kusetushintasia pikalatureita ellei oo aivan 100% pakko. Lahteen sai ajella ihan rauhassa, vanhaa tietä nopeusrajotusen mukaan ja kilometrejä jäi akkuun vielä yli 40 ku perille päästiin. Tulipa siinä valoissa rinnalla kiihytelleelle V6 Maxima QX:lle näytettyä närhen munat. On ne vaan laiskoja noi dinomehustimet..

Kun päästiin Mukkulaan, ni kävin kanssa sananvaihon suunnilleen:

– Onks tossa huvilassa pistoketta pihalla?

– Umm, joo, kyllä, terassilla on pistoke.

– Saako siitä auton ladata?

– Tottakai!

Ilonen yllätys ja johti si siihen, että ei tarttenu Lahen päässä käyttää pikalaturia ollenkaa. Kävin tosin grillailua varten halakoja ettimässä, mutta päävyin ostamaan grillibrikettejä Kivimaan ABC:lta. Naureskelin kassalla, että ”oishan tuossa Mukkulaa lähempänäki ollu noita huoltiksia mistä kysellä, mutta ku kerta tuette sähköautoilua laturin muodossa, ni tuetaan ny sitte takas…”

Lataus Pihlahuvilan pihalla.
Lataus Pihlahuvilan pihalla.

Mietittiin mahollista ohjelmaa että käytäis moottoripyörämuseossa tjms, mutta kun matkaseurana oli kaks viisvuotiasta, niin saatiin aika kulumaan leirintäalueella. Sunnuntaiaamuna lähettiin kotia kohti taas täyvellä akulla, tällä kertaa näytti 125km. Lämmintä ja aurinkoa oli sen verran ettei tarttenu käyttää lämppäriä, kuivasin vaan ikkunat lähtiessä. Navigaattori neuvo että lyhin reitti Hyvinkään ABC:lle ois Mäntsälän kautta, joten päätettiin että ajetaan sieltä, jos menee tiukille, ni ladataan Mäntsälässä ja ajetaan tuloreittiä kotiin.

Mäntsälän kohalla homma alko vähän mennä pieleen, ku takapenkillä alettiin oksentelemaan. Noi ylimääräset pysähykset kuluttaa aika tehokkaasti sähköä ja kun Mäntsälästä Hyvinkäälle päin kääntyessä näytti että elektroneja riittää ihan reilusti perille asti, niin neljännen pysähyksen jälkeen näytti jo paljo tiukemmalta. En si uskaltanu kaksvitosella ajaa 100km/h alueella satasta, vaan valuttelin kaheksaakymppiä. Jonoa ei taakse kerenny muodostua ku piti aina tuon tuosta pysähtyä tien poskeen norjaa puhumaan.

Hyvinkäälle päästiin kunnialla (ja vaan puolet takapenkistä pesukunnossa), ois luultavasti voinu ajaa ne 100km/h pätkät satasta, kilometrejä jäi vielä parikymmentä varalle. Pahaksi onneksi (tai merkkinä paremmasta tulevaisuudesta..) laturilla oli jo toinen LEAF ja vasta alottelemassa latausta, kuski lupasi laittaa meidän kotteron piuhan päähän kun lopettelee ( <3 ilmaset laturit). Likat ja puolisko haukkas jotai pientä, kävin kaupassa ja *krhm* puuteroimassa nenäni, siinä vaiheessa auto pääsi jo piuhaan. Hetki vielä ooteltiin, akustossa oli jo >80km. Loppumatka ajettiin takatietä kaheksaakymppiä ilmastointi täysillä.

Tästä reissusta vois päätellä pari asiaa:

  • Laturi Riihimäjellä ois kiva, Hyvinkää tulee liian pian, Hämeenlinna on jo liian kaukana (varsinki Lahteen mennessä)
  • 0,20€/min lataushinta on ihan saatanan naurettavan vittu liian perkele paljon, haistakaa merde! Latureihin saatava kWh-hinnottelu. Puoli tuntia Teslalla on tuplat kilowattitunteja mitä puoli tuntia Leaffilla.

Nyt niitä saa! Halpoja sähköautoja!

Ok, eihän nää ihan ilmainen-ämpäri-plus-ilmaista-kamaa-halpoja ole, mutta edullisia. Toissapäivänä kolahti nääs sähköpostiluukusta ensimmäinen ilmotus nettiauton ilmosta jossa oli myynnissä jonku firman viherpesukoristeena ollu liisari olemattomilla kilsoilla ja edullisesti. On näitä saattanu ennenki olla, mutta mulla on kyllä menny ohi silimäin.

Kyseinen auto on siis vuojen -12 Citroën C-Zero vaivaset 9tkm mittarissa. Osote on: http://www.nettiauto.com/citroen/c-zero/7255059 ja koska toi kuitenki aikaa myöten tuolta katoaa/muuttuu, niin napataan vielä kuva todisteeksi:

 

C-Zero_naEn oo vielä tullu tota vehjettä kokeilleeksi. Samaa sähkövehjettähän on myynnissä kolomella koristelulla: Citroën C-Zero, Peugeot iOn ja Mitsubishi i-Miev. Mitsu on se aito ja alkuperänen ja kai noi kaikki lie merkistä riippumatta mitsun valmistamia. Typerä autoteollisuuven keskittäminen *grr*. Facebookissa oon jutustellu noiden sisarusmallien omistajien kans ja tuomio tuntuu pitkälti olevan että toimiva pikkuauto erityisesti kaupunkiin, maantielle vähä vähemmän hyvä ainaki rangen suhteen ja talveksi tartteis käytännössä lisälämppärin.

Jos ei ois jo LEAF alla eikä toiseksi autoksi ois pakko saaha vähä reilummalla rangella olevaa autoa, niin oisin kyllä tota jo kyselemässä. 15000€ ja 9000km on aika hyvä hintaromahus jos uus on ollu yli 30000€. Tätä onpi toivottavasti ootettavissa lisääki ku liisarit irtoaa vaihtoautomarkkinoille ja toivottavasti nuille yritysten liisaustukiaisille tulee jatkoaki jos ei muuta tukea saaha aikaan yksityisille ni kyllähän tuollaki autoja saa järkevämpään hintaan liikkeelle.

Ulukomaan elävillähän nuita liisariautoja on ollu tarjolla jo pitempään, ku viime vuonna oli jo juttua että -11-mallin liisari-LEAFeja alakaa valua jenkeissä edukkaasti markkinoille. Suomessahan ensimmäiset lefat virallisesti luovutettiin asiakkaille vasta joskus meleko tasan kolome vuotta takaperin, ja tuskin nuita ihan älyttömästi on sillonkaa liisattu, mutta jokunen varmaan tuloo myyntiin vielä tänä vuonna ja eiköhän hintaki lie samassa suhteessa edukas.

Jos ei kuluttajille saaha aikaan mitää kunnon tukiaisia, tai veroporkkanoilla uusien hintoja alas, ni kyllä noi vähä ajetut liisarit on enemmän ku mielenkiintosia vaihtoehtoja sähköautoksi. Varmasti 2016 ku -13 LEAFeja alakaa valumaan myyntiin, ni vielä enemmän kiinnostaa jos samallai hinnat alenee sillä aikaa ku liisarina seisoo firman pihassa.

Polttoja parkkihallissa.

Tänään oli vähän enemmän ajeltavaa. Piti ajaa Klaukkalasta Pitäjänmäkeen, takaisin Klaukkalaan, lentokentälle, Tikkurilaan ja vielä takas Klaukkalaan. Matkaa kerty reilusti yli 100km. Lentokentän jälkeen alko tulla vähän sellanen mieliala, että pitäisi varmaan vähän yrittää jossain ladata ja kun kerran Tikkurilaan oltiin matkalla, niin mikäs sen loogisempaa, kuin Tikkurilan prisman parkkihalliin ja töpselin nokkaan. Pitihän sekin nähä.

Kun jostain luin aikanaan, että laturit on hallissa P2-tasolla, niin sain sellasen mielikuvan, että ne olisivat jossakin syrjemmässä. Jotenkin mun logiikka sanoo että P2 on kauempana kaikesta kuin esmes P1. Pari kierrosta ympäri hallin sisällä ylöspäin ja kun vastaan tuli P2-kyltti aavistelin jo pahinta ja kun kerettiin latauspaikan kohalle asti, niin mikäs näky se siellä.

Tarviiks noi muka ladata?
Tarviiks noi muka ladata?
..

Z4 bimmeri ja Ford Fiesta. Viimeksi kun tarkistin, niin kummastakaan mallista ei kyllä tarjottu sähköversiota, eikä kumpikaan ainakaan ollu laturissa, eli tuskin olivat konversioitakaan. Puolisko juoksi kyselemään infosta että mitä tehään ja kyllä siitä saatiin vartija tsekkaa rekkarei ja jonkunlainen kuulutus että autoja vois vaiks vähä siirtää. Kun kohdalle sattui Fordin kuski ja ystävällisesti siirsi autoaan, vaikka meni vielä takaisin kauppaan (Kiitos!), yritti ruutuun vielä välistä puskea joku piskuinen ranskis, tai jotain ja puolisko juoksi väliin kertomaan että tartteis ns. tankata.

BMW:n omistajatkin osuivat paikalle kun virittelin laturia tolppaan ja olin mukavas olevani hauska kun virnuilin että en tiennykään että Z4:ää saa sähkönäkin. Suomi on siitä hauska maa että jopa bemarikuskit alentuu kommunikoimaan ihan normaalisti munlaisellekin köyhälle ja hänhän oli siinä kyllä ihan oikeassa, että missään ei erityisesti kielletä pysäköimästä ruutuun polttista, vaikka totesikin ymmärtävänsä yskän kun kerroin, että hieman hankala, jos sähköä tartteis, mutta joku ei-tarttija rohmuaa paikan.

Ja tässäpä se ongelma onkin. Tikkurilan prisma ei edes ole ainut joka ongelmasta kärsii. Tikkurilan prismassa sähköauton latauspaikat on vaan hieman yli kolmen askelen päässä kakkostason ovista ite liikekeskukseen, eikä niissä sanallakaan kielletä pysäköimästä paikalle jos ei ole tarvetta. Jumbossa pistokepaikat ovat samalla tavalla ovien edessä, mutta siellä sentään esitetään pyyntö ettei paikoille pysäköitäisi kuin sähkö- ja hybridiautoja.

Voisivat käydä ottamassa vähän mallia kauppakeskus Kaaresta. Siellä sähköauton latauspaikat ovat erillään muista, eivät ihan ovien edessä, vaan vähän syrjässä ja ehkä hieman hankalammin asemoituja, 90-asteen kulmassa muihin paikkoihin nähden ja käytävän päässä umpikujassa. Näkyvyyskin niissä on huimasti parempi. Voisin kuvitella että hallin pitää olla aika täynnä ennenku joku vanhanaikasella autolla sompaileva noihin paikkoihin eksyy.

Kun lähdettiin kotia päin ja aloin irrotelemaan autoa töpselistä (3.02kWh kerkes imasta tolpan mittarin mukaan tolla hitaalla laturilla) totesin vaan lakonisesti että: Kato, Octaviastaki on nykyään sähköversio.

Sähköauto, nyt!

Jaa-a, tulipa sitten liityttyä siihen paljon puhuttuun sähköautoilijoiden (hitaasti) kasvavaan joukkoon ostamalla käytetty Nissan Leaf. Aika nopeeta toimintaa. Ensimmäisestä kerrasta sähköauton puikoissa nyt ei kuitenkaan ole aikaa vielä viikkoakaan. Joskus auto vaan voi olla liian hyvä.

Itse ostotapahtuma oli hieman mielenkiintoinen, mutta autossa ei näyttänyt olevan mitään vikaa. Otin vimpaimen koeajoon yön yli, jotta kerkesi vähän tutustumaan, tulipa siinä heti aamusta kokeiltua pikalataustakin. Europcarin kannattaa kyllä perustaa kahvila vielä tällä vuosikymmenellä siihen pikalaturin kylkiäisiksi aviapolisissa, mutta hyvin siinä nytkin paloi 25 minuuttia selaillen kuvia Suomen luonnosta ja jutellen vuokraamon heppujen kanssa mukavia. Kahvilan lisäksi siihen vois laittaa vaiks kirjaston tai lehtikioskin. Tai sit vaan pikalaturin vois perustaa jonnekin missä jo on kahvila.

Autoa tarkistellessa tuli vastaan sekin jännä asia, että jotenki sitä nuuskii hirveen tarkkaan tollasen uuden tekniikan härvelin. Tota perhefarkkua ostaessa muuan vuosi takaperin käytiin puolen tunnin koeajolenkki ja lyötiin kaupat lukkoon. En tainnu ees soittaa edelliselle omistajalle. Nyt sitten Leaffia ostaessa soittelin entiselle omistajalle ja utelin akun ja auton kunnot ja soittelin Nissanille ja utelin takuiden pätemiset ja kaupanteon aamuna käytin vielä Nissanilla akkutesteissä.

Tosi mukavia heppuja muuten Vantaan autokeskuksessa Nissanin huollossa, suosittelen =) Ja autoa testeihin siirtäneen hepun naama loisti ku Naantalin aurinko, ku kerranki oli saanu säikytellä kavereita hiljasella autolla.

Loistava vehje ja tuntuu olevan kaikin puolin iskussa. 56000km ei vielä ole jättäny jälkeään oikein mihinkään muuhun kuin rattiin. Vaalea sisustakin on säästynyt aika siistissä kunnossa, mutta kolme vuotta taksina näköjään aiheuttaa nahkaratin pintaan pientä ihottumaa, tarttee tutkia millä sitä hoitaa. Pitää huomenna kokeilla että kuinka paljon saa puristettua irti ekotehokkuutta kun ilta-ajelulla löysin vaihdevivusta eco-moodin ^^

Jos ois härski ja kuvanki ottais.

Latauskahva ei oikein istu käteen.

Tuli tuossa aamulla tuolla europcarin pikalaturilla vieraillessa(pitkä tarina, saatavilla myöhemmin) mieleen sama asia, mitä mietin jo aiemmin kun laitoin sitä vuokraleaffia laturiin. Jotenkin sen chademo-latauskahvan, tai ainakaan siis ton nimenomaisen latauspisteen kahvan toiminta ei vain sovi yhteen mun ajatusmaailman kanssa.

DSC_000001

Mun mieli sanoo, että kun kahvan tökkää kiinni ja tönäisee pohjaan, niin sen pitäisi tarttua ja kun latauksen lopettaa, kahvan saa irti puristamalla liipaisimesta, mutku ei… Kahva pitää ensin tönäistä perille asti ja sit painaa lukkoon siitä liipasimesta. Sit kun latauksen lopettaa, pitää räpeltää sitä liipasinta kiini pitävien lukkojen kanssa ja sit vetää se kahva irti.

Vahva epäilys mulla olis että tässä on ajateltu tyhmää autoilija raukkaa, eli kun on tottunu siihen että ku autoa tankataan, ni liipasin puristetaan kiinni että löpö juoksee (Ja jenkeissä kai vielä jää myös alaspainettuun asentoon, että ei tuu vaan ranne kipeeksi ku tankkaa sen 60 gallonaa) ja sit naksautetaan auki ku lopetetaan.

Ei vaan tunnu yhtää järkevältä.

Leaffin akkujen uusinta.

Oletko joskus kuullut jonkun essonbaarinmiehen, (tai nykyvastineen kun essonbaareja ei enää meilläpäin näy) tuhahtavan happamasti koko sähköautohömpötykselle ja kuittaavan koko idean kuolleena kun muutaman vuoden sisällä saa autosta akuston vaihtaa ja hintaa tulee uuden auton verran. Pah, humbug! Sanon minä.

Nissan julkisti jenkeissä juuri hinnoittelun takuun ulkopuoliselle akunvaihdolle ja hinta ei ole järjettömän suolainen. Noin 5500$ + asennustyö ja vanhemmissa Leaffeissa 225$ asennussarja. Ja tuolla hinnalla akkupaketti siis on uusi. Tietty hinta on kallis kun miettii että samalla hinnalla menisi savulla käyvästä moottori ja vaihteisto uusiksi, mutta kun autossa ei oikein muuta hajoavaa ole ja uuteen akkuun saa viiden vuoden takuun, ni jos onnistuu ostaa akkunsa loppuun polttaneen gliderin 5000-10000$ ja lyö päälle ~6000$ uuteen akkuun, ni siinä on pitkäksi aikaa autoa 15-16 grandilla…

Akuillahan siis on 5v/100000km takuu jolloin akut korjataan tai vaihdetaan jos kapasiteetti tippuu alle 9 palkkiin 12:sta, suomessakin. Ja jopa ihan kaikille autoille, 2011 mallista alkaen. Nyt pitäisi vaan saada lypsettyä tieto suomen Nissanilta, että paljonko tuo akkujen vaihto suomessa maksaa ja millon se tehdään täällä julkisesti tiettäväksi.

Ja kun nyt vielä miettii, että tällä hetkellä sähköauton akkujen valmistusmäärät on aika kärpäsen pierun luokkaa ja hinta on silti noinkin alhainen, niin mitenkäs käy sitten ku akkujen tuotanto kymmenkertaistuu nykyisestä. Saako vaihtoakun si jenkeissä 500$ + työt? Eli suomessa pikaisesti suoraan konvertoimalla noin 2500€ + alv + autovero + työt…

Alkuperäinen ilmoitus Leaffin omistajien foorumeilla

Vihoviimenen erehdys – Leaffin vuokraaminen

Vuosia olen noita sähkövehkeitä ihastellu. Muistan joskus vuosia takaperin kun kattelin noita sähköautoja ja mietin miten saisin moisen käsiini. Norjalainen Th!nk City taisi olla kuuminta hottia (ei mikään hirveen kuuma hotti) ja muut vaihtoehdot oisivat kai olleet Elcatti tai Peugeot 106 electric. Siitä huolimatta ois haluttanu päästä kokeilemaan.

Vuosia olen noista sähkövehkeistä myös jauhanut. Tahti on vaan kiihtyny sen jälkeen kun leaffit ja teslat tuli markkinoille ja alkoi näyttää että sähkiksistä tulee pikku hiljaa ihan valtavirran hyväksyntää lähenteleviä tuotteita. Siis kaikkialla muualla paitsi Suomessa, mutta siitä nitiseminen onkin jo ihan oma kategoriansa.

Tiistaina tein sitten sen viimeisen virheen ja soitin Vantaan Aviapoliksen Europcariin ja kysyin leaffia vuokralle. Niillä kun on ollu tarjous jo alkukeväästä asti Leaffin vuokrauksesta 39€/vrk. Ajattelin että kokeilempa ihan hepillä jäätä ja kysyn samalle päivälle sitä vuokralle, vaikka oletin että tuskin saa pariin päivään alle kuitenkaan. Yllätys, yllätys, auto on pihassa, että eiku hakemaan vaan.

Puolisko nakkas mut vuokraamon pihalle ja jatko Tikkurilaan, minä jäin täyttään papereita vuokraamoon. Kun paperit oli selvät, autoa tuli esittelemään nuorempi heppu, joka totesi kun kysyin, että eipä oo ihan hirveesti ollu kyselijöitä. O.o Kaveri tiesi kyllä esitellä mistä autoa ohjataan ja mihin tökätään latauspistoke, mutta eipä muuten hirveesti tiennyt sanoa. Onneksi olin lukenu Leaffistakin niin paljon että suunnilleen tiesin missä mikäki asia on.

Kun pikalaturipaikalta pääsi sitten lähtemään (Europcarin pihassa oleva pikalataus on ilmeisesti kaikille ilmainen, Wow!) oli fiilis aika epäuskoinen. Ajovaihde silmään ja jalka jarrulta, auto lähtee mateleen eteenpäin vaikka mitään ei kuulu. Pihasta varovaisesti tielle muistellen että miten sitä automaattia taas ajettiinkaan ja sit kunnon kaasu pohjaan-kiihdytys Tikkurilantielle. Aivan mahtava fiilis, sai jälkikäteen silmiä pyyhkiä ku itketti ja nauratti yhtä aikaa.

Tiistain aikana ei sitten ehtinykkään enää hirveen paljo enempiä autoa testailemaan, mitä nyt ½ tunnin matkan kotiin ajo ja laittoi laturiin. Rivitalokämpässä kun asutaan, niin piti vähän soveltaa, eli omasta ovenpielestä jatkojohto tienposkeen ja laturi sen nokkaan. Ei ollut mitään ongelmia ladata illan ja yön aikana, eikä seuraavanakaan yönä, mutta kävin varalta tarkistelemassa välillä että ei piuhat kuumene kuormasta. Ei lämmenny yhtään.

Keskiviikkona aamusta lähettiin käymään Helsingissä ja sieltä Tammiston ja Jumbon kautta kotiin, Jumbossa laitoin auton vitsin ja harjotuksen vuoksi laturiin, vaikka kantosädettä siitä vartin latauksesta ei tullut paria kilometriä enempää, eikä tarvettakaan olis ollu. Kotiin päästessä Matkaa oli kertyny jotakuinki 80km, tankissa oli vielä saman verran lisää. Aamulla lähtiessä mittari näytti ~160km, joten ainaki näin kolealla kesäkelillä näyttää pitävän paikkansa aika hyvin tuo ennuste. Auto päiväksi laturiin, 7½h kesti ladata 80km matka takas tankkiin. Puoliskokin kokeili illalla mutkan ja totesi aika mukavaksi ajaa.

Myöhemmin illalla lähin vielä kokeilemaan autoa. En ees muista millon viimeksi oisin illalla lähteny autoilemaan, mutta nyt tuntu jotenki hauskalta lähteä pihasta ja miettiä että ihan sama millasen rundin nakkaan, bensaa ei pala milliäkää. Mutka Nurmijärvelle soratietä, kunniakierros huoltoaseman pihassa (vihasia katseita) ja sit mutkasia asfalttiteitä maisemareittiä takas Klaukkalaan. Siinä sit muutama kierros kokeilemassa että miltä se tuntuu ajella suunnilleen niitä reittejä mitä muutenki yleensä ajaa ja pakko sanoo että mukavalta tuntu.

Seuraavana päivänä oli harmi kyllä pakko viedä auto pois. Piti vielä vähän kokeilla niitä lähtöjä parissa liikennevaloissa ja kun puolisko tuli perässä, ni naureskeli sitte vuokraamon pihalla, että melkosia lähtöjä, ku ite ei kerkee kytkintä nostaa ku toinen katoaa jo horisonttiin. Oli avaimet palauttaessa pakko sanoa että eka kerta ikinä ku harmittaa palauttaa vuokra-auto. Ensimmäistä kertaa jäi Pösö kakkoseksi.

Päällimmäinen tunne: Tollanen on pakko saada. Ei enää uutta polttomoottoriautoa mulle, vaan sähkis työautoksi ja mahdollisimman pian. Eiku lottovoittoa ootellessa säästämään.