Aihearkisto: Omat kokemukset

Se ah-niin mahtava joukkoliikenne.

Kävin tiistaina hakemassa kaverilta vanhan kannettavan Linux-leikkikaluksi. Matka vei läpi Pohjois-Haagan etelään käsin. Korkeita taloja, kapeita katuja ja yllättävän omituisia ristausjärjestelyjä.

Enivei. Juuri kun levein katuosuus kapeni ja bussipysäkeistä katosi levennykset, niin eteen kurvasi joku paikallisliikenteen bussinromu. Jotakuinkin kuvanmukainen (kuva on jostain bussienbongaussivustolta, http://www.mystinenportaali.com/bussi suoraan linkattu.)

Joku bussi

Paino sanalla romu. Sellanen kuolintuskissaan korisevalta kuulostava dieselkrematorio joka pysäkiltä kiihyttäessä puhaltaa paksun mustan nokipilven ja paikallaan ollessaanki tupruttaa synkkää tummanharmaata skeidaa.

Mukava suunnittelun kukkanen noissa autoissa on tuo pakoputken sijoittelu. Suoraan taaksepäin aika sopivalla korkeudella puhaltamaan kaiken paskan suoraan henkilöautoa kohti, joko ikkunasta tai ilmanottoaukoista suoraan sisään.

bussi_kaasutin

Noh, katu on kapea, bussipysäkki ei levene, vastaan tulee autoja, ohi ei pääse. Minä Saatanan sikiö, yksityisautoilija vihoviimeisessä pyhässä lehmässäni istun paikallani kuin tatti ja tuotan ilmaan tasan 0g hiilidioksia(Tai siis uloshengityksen verran, mutta whatever) ja tasan nolla partikkelia pienhiukkasia samaan aikaan kun nuo maailman pelastajat julkisessa kulkuvälineessään kaasuttavat minut hengiltä.

Wikipedia sanoo että bussin matkustajilla CO²-päästö on 83g/km/hlö, veikkaisin että tollasella savuttavalla luuskalla kuskatessa vielä enemmän. Taloyhtiön sähköliittymästä ladattuna yksinajaessa oma päästö lienee 40g/km, paikallispäästöjä ei tietty tule lainkaan ja hiukkaspäästötkin tupruavat jossain muualla, jos tupruavat lainkaan, kun auto kuitenkin yöllä ladataan.

Tuokaa nyt helevetti vieköön tuonne kaupunkien kaduille ne sähköbussit ja nopeasti. Tollasen dieselillä paskantamisen mainostaminen ympäristötekona vituttaa suunnattomasti, erityisesti sillon ku se pakoputki puhaltaa nokea melkein suoraan naamalle.

Sanottakoon vielä että vitutus ei kohistu tuolla(kaan) bussilla matkustaviin, vaan bussiyhtiöön joka noita romuja ajattaa. Helsingin sisällä julkinen on paras vaihtoehto liikkumiseen jos pitää mennä niin kauas että pyörällä tai jalan ei pääse.

Koeponnistuksia moottoritiellä, ensimmäinen ponnistus.

Perjantaina kävin Hyvinkään keskustassa työhön liittyvässä tapaamisessa. Matkaa tästä kotoa on aika tarkalleen 35km. Latasin yön aikana akun aikalailla täyteen ihan siltä varalta että en jaksaisi tai ehtisi latailla perillä, mutta pääsisin silti täysin ilman huolen häivää kotiin. Ajoin ennen Hyvinkäälle lähtöä parinkymmenen kilsan rupeaman ympäri Klaukkalaa, joten lähtiessä oli jäljellä alle 80% latauksesta.

Keli oli todella hyvä, kymppi lämmintä ja kuivaa auringonpaistetta. Perille päästessä akkua oli vajaa puolet jäljellä, vaikka en ollut missään vaiheessa mitenkään varonut ajamisiani, tarkoittaen että ristauksista kiihytetään renkaat vinkuen, 80 alueella ajetaan 80km/h yms. Kantomatkaa oli näyttämän mukaan yli 35km, joten varovasti ajamalla olisi riittänyt oikein hyvin. Loppusyksystä tehty softapäivitys korjasi kantomatkanäytön ja nyt siihen pystyy oikeasti luottamaan.

Kotiinpäin lähtiessä päätin sitten ex-tempore että kokeilen käydä ABC:n pikalaturin kautta ja testaan moottoritieajelua. Banaani, virvoitusjuoma ja pari nenäliinaa myöhemmin akussa näytti olevan 100km edestä mehuja, joten lähdin kotio päin ja tiputin ABC:n kohdalta saman tien moottoritielle.

Vähän ennen Nurmijärven puolelle saapumista totesin että kantomatkaa on jälellä vaikka kuinka ja päätin että jatkan matkaa, kokeilen miten käy jos posottaa Vantaalle asti, ja käyn samalla Jumbosta ettimässä asioita mitkä Hyvinkäältä jäi löytymättä. Välissähän oli vielä Klaukkalan liittymä, jos alkais jänistää ja päättäsinki kääntyä kotiin kesken kaiken.

Moottoritien päässä kantomatkaa oli vielä jälellä vähän yli kolmekymmentä kilometriä, eli vahvasti veikkaan että Helsingin keskustaan olis vielä päässy ilman välilatausta. Käännyin kuitenki Jumboon, niinku olin suunnitellu, ja kävin siellä vähän ostoksilla. Ostokset kesti vaan luokkaa vartin, joten pistokesähköä ei kerinny kovin paljo akkuun valua. Kotiin olisi vielä hyvin päässy, kantomatkaa jälellä yli 20km, mutta päätin kuitenki käydä lataa lisää viereisessä Europcar Aviapoliksen pikalaturissa, ihan siltä varalta että vielä illalla tulee autolle enemmän käyttöä.

Juttelin vähän siinä vuokraamossa mukavia ja puheeksi tuli Kuningaskuluttajan sähköautotesti jossa olivat Leaffin vuokranneet. Pitänee kyseinen juttu jostain kaivella tutkittavaksi ja kommentoida sitte…

Matka Hyvinkään ABC:ltä Kehä III:lle on melkolailla 38km, jatkaa olisi vielä voinut luokkaa 25km, eli sähköautolla voi ajaa moottoritietä ja kunhan pikalatureita on <=60km välein, niin sen voi tehdä kesärajoitusten mukaan. Ajoin nääs koko matkan vakkari päällä säädettynä tasan 132km/h vauhtiin, joka 10% mittarivirhe huomioituna on tasan se 120km/h. Huomattavaa: Meidän LEAF on kohta 4v vanha, kohta 65tkm ajettu ja akkukapasiteetista on jäljellä 82% (tästä lisää toiste). Talvella matka olisi ollut lyhempi. Uudella, uudempaa (2013+) mallia olevalla LEAFilla pääsee moottoritietäkin huomattavasti pidemmälle, myös talvella.

Note to self: Ota ens kerralla kuvia myös…

Polttoja parkkihallissa.

Tänään oli vähän enemmän ajeltavaa. Piti ajaa Klaukkalasta Pitäjänmäkeen, takaisin Klaukkalaan, lentokentälle, Tikkurilaan ja vielä takas Klaukkalaan. Matkaa kerty reilusti yli 100km. Lentokentän jälkeen alko tulla vähän sellanen mieliala, että pitäisi varmaan vähän yrittää jossain ladata ja kun kerran Tikkurilaan oltiin matkalla, niin mikäs sen loogisempaa, kuin Tikkurilan prisman parkkihalliin ja töpselin nokkaan. Pitihän sekin nähä.

Kun jostain luin aikanaan, että laturit on hallissa P2-tasolla, niin sain sellasen mielikuvan, että ne olisivat jossakin syrjemmässä. Jotenkin mun logiikka sanoo että P2 on kauempana kaikesta kuin esmes P1. Pari kierrosta ympäri hallin sisällä ylöspäin ja kun vastaan tuli P2-kyltti aavistelin jo pahinta ja kun kerettiin latauspaikan kohalle asti, niin mikäs näky se siellä.

Tarviiks noi muka ladata?
Tarviiks noi muka ladata?
..

Z4 bimmeri ja Ford Fiesta. Viimeksi kun tarkistin, niin kummastakaan mallista ei kyllä tarjottu sähköversiota, eikä kumpikaan ainakaan ollu laturissa, eli tuskin olivat konversioitakaan. Puolisko juoksi kyselemään infosta että mitä tehään ja kyllä siitä saatiin vartija tsekkaa rekkarei ja jonkunlainen kuulutus että autoja vois vaiks vähä siirtää. Kun kohdalle sattui Fordin kuski ja ystävällisesti siirsi autoaan, vaikka meni vielä takaisin kauppaan (Kiitos!), yritti ruutuun vielä välistä puskea joku piskuinen ranskis, tai jotain ja puolisko juoksi väliin kertomaan että tartteis ns. tankata.

BMW:n omistajatkin osuivat paikalle kun virittelin laturia tolppaan ja olin mukavas olevani hauska kun virnuilin että en tiennykään että Z4:ää saa sähkönäkin. Suomi on siitä hauska maa että jopa bemarikuskit alentuu kommunikoimaan ihan normaalisti munlaisellekin köyhälle ja hänhän oli siinä kyllä ihan oikeassa, että missään ei erityisesti kielletä pysäköimästä ruutuun polttista, vaikka totesikin ymmärtävänsä yskän kun kerroin, että hieman hankala, jos sähköä tartteis, mutta joku ei-tarttija rohmuaa paikan.

Ja tässäpä se ongelma onkin. Tikkurilan prisma ei edes ole ainut joka ongelmasta kärsii. Tikkurilan prismassa sähköauton latauspaikat on vaan hieman yli kolmen askelen päässä kakkostason ovista ite liikekeskukseen, eikä niissä sanallakaan kielletä pysäköimästä paikalle jos ei ole tarvetta. Jumbossa pistokepaikat ovat samalla tavalla ovien edessä, mutta siellä sentään esitetään pyyntö ettei paikoille pysäköitäisi kuin sähkö- ja hybridiautoja.

Voisivat käydä ottamassa vähän mallia kauppakeskus Kaaresta. Siellä sähköauton latauspaikat ovat erillään muista, eivät ihan ovien edessä, vaan vähän syrjässä ja ehkä hieman hankalammin asemoituja, 90-asteen kulmassa muihin paikkoihin nähden ja käytävän päässä umpikujassa. Näkyvyyskin niissä on huimasti parempi. Voisin kuvitella että hallin pitää olla aika täynnä ennenku joku vanhanaikasella autolla sompaileva noihin paikkoihin eksyy.

Kun lähdettiin kotia päin ja aloin irrotelemaan autoa töpselistä (3.02kWh kerkes imasta tolpan mittarin mukaan tolla hitaalla laturilla) totesin vaan lakonisesti että: Kato, Octaviastaki on nykyään sähköversio.

Eka viikko takana.

Pitääpä vaihteeksi kokeilla niinkin tyylikästä tapaa kirjotella, ku takapihalta teltasta kännykällä. =P

Viikossa nyt ei sinänsä hirviästi ehi tapahtua, mutta vahvistuu kovasti tuo mielikuva, että toi Leaf on vaan helevetin hyvä auto. Nyt varsinki ku eilen sain vaihettua noi kesärenkaat alle.

On siinäki muuten yks perhana… Mähän hain noi renkaat sieltä autonmyyjältä jo monta päivää sitte, ja nyt vasta sain alle. Eikä ollu ees kiini siitä, että ei ois ollu aikaa, vaan mutterit ei vaan sopinu. Miks hemmetissä ei voi vanteenvalmistajille sopia, että yhellä pulttivälillä olevat vanteet käyttäis kaikki keskenään saman kokosia mutterei.

Nyt on sitte kaks autoa ja neljät pultit/mutterit. Pösöön 17mm tasakantaset ja 19mm kartiolla ja leaffiin 19 ja 21mm molemmat saman kulman kartiolla. Älytöntä. Jos nakkais noi 21mm mehtään ja laittas Leaffiin talvivanteetki kiini noilla 19mm muttereil. Vähenis taas kahteen toi roudattavien momenttihylsyjenki määrä.

Talvinakit ku sai sinne minne ne kuuluu, eli kellariin talvea oottaan, ni parani kummasti tuo pito. Nyt tuntuu että on ihan samat lähtöjä tuossa ku mitä siinä vuokraamon leaffissa oli. Tulee vähä leikittyäki välillä, ainaki sillon ku ei niin oo väliä kuinka kauas pääsee.

Ja se pääseminen ei näytä olevan ongelma. Perjantai oli silleen kiireinen päivä, et tuli ajoa vähän enempi. Ensiks Tikkurilassa viemässä likka mummolaan ja si mutka hessumobiilissa ja toinen (turha) mutka motonetissä. Aamulla varauduin ja tankkasin täyteen, illalla ku palasin sieltä motonetistä, tankissa oli vielä 20km, eli pari-kolme kertaa ois käyny vielä klaukkalan keskustassa mutkin.

Ainakaa näillä säillä ei oo kantamassa mitää ongelmaa. ^^

Laakerit rutisee!!1 O.o

Siinä ei tuossa autossa ollu ku yhdet vanteet, mutta kahet renkaat kuitenkin. No sain sitten kaupan piällisiksi uudet alut ja kesägummien asennuksen niiden päälle ja puhe että nouto sitten kun ovat valmiit.

No eilen tuli soitto puoli viiden aikoihin iltapäivällä että renkaat voip noutaa ja vanhan auton talvigummit tuoda. No mikäs siinä, ei ollu muitakaan kiireitä, niin lähin hakemaan/viemään. Pakkasin rinkulat auton perään ja starttasin liikettä kohti. Ajelin takatietä, ku ei ollu mihinkään kiire, eikä siinä mitään ihmeempää, onnistuin kiertämään vahingossa yhen tietyösumpun kolmostiellä tosin.

Sit ku tulin siihen liikkeen holleille, ni avasin ikkunan ku rajotus tippu neljään kymppiin ja pyöräytin liikenneympyrän kautta liikkeeseen. Liikkeen pihalla aloin sitten kuuntelemaan että siinä 10-15km vauhissa kuuluu jotain ihan ihmeellistä jurnutusta ja höristelin korviani että mikä siellä oikein on vikana, onko joku laakeri menossa tai mikä ku nuin kummallisia rutinoita kuuluu.

Hieman tuli hölömö olo kun tajusin että se oli moottori joka siellä rutisi tyhjäkäyntikierroksia. Olin kuitenki liikkeellä tolla 1.8 bensa 407 farkulla, syistä jotka kaikki farkulla tavaraa joskus kuljettaneet varmasti ymmärtää. Jos sitä noin pahasti hukkaa kosketuksen polttomoottoriin jo kolmessa päivässä, ni mitä sitä tapahtuu ku on ajanu esmes kuukauden putkeen pelkällä sähköllä? O.o

Oli muuten vaikeen tuntosta ajaa bensa-manuaalilla. Eihän siinä muista enää kytkintä painaa saati vaihetta vaihtaa, ihmettelee vaan että mikä ttu siinä on ku ei liikettä tapahu vaikka kuinka kaasua polokee.

Latauskahva ei oikein istu käteen.

Tuli tuossa aamulla tuolla europcarin pikalaturilla vieraillessa(pitkä tarina, saatavilla myöhemmin) mieleen sama asia, mitä mietin jo aiemmin kun laitoin sitä vuokraleaffia laturiin. Jotenkin sen chademo-latauskahvan, tai ainakaan siis ton nimenomaisen latauspisteen kahvan toiminta ei vain sovi yhteen mun ajatusmaailman kanssa.

DSC_000001

Mun mieli sanoo, että kun kahvan tökkää kiinni ja tönäisee pohjaan, niin sen pitäisi tarttua ja kun latauksen lopettaa, kahvan saa irti puristamalla liipaisimesta, mutku ei… Kahva pitää ensin tönäistä perille asti ja sit painaa lukkoon siitä liipasimesta. Sit kun latauksen lopettaa, pitää räpeltää sitä liipasinta kiini pitävien lukkojen kanssa ja sit vetää se kahva irti.

Vahva epäilys mulla olis että tässä on ajateltu tyhmää autoilija raukkaa, eli kun on tottunu siihen että ku autoa tankataan, ni liipasin puristetaan kiinni että löpö juoksee (Ja jenkeissä kai vielä jää myös alaspainettuun asentoon, että ei tuu vaan ranne kipeeksi ku tankkaa sen 60 gallonaa) ja sit naksautetaan auki ku lopetetaan.

Ei vaan tunnu yhtää järkevältä.

Vihoviimenen erehdys – Leaffin vuokraaminen

Vuosia olen noita sähkövehkeitä ihastellu. Muistan joskus vuosia takaperin kun kattelin noita sähköautoja ja mietin miten saisin moisen käsiini. Norjalainen Th!nk City taisi olla kuuminta hottia (ei mikään hirveen kuuma hotti) ja muut vaihtoehdot oisivat kai olleet Elcatti tai Peugeot 106 electric. Siitä huolimatta ois haluttanu päästä kokeilemaan.

Vuosia olen noista sähkövehkeistä myös jauhanut. Tahti on vaan kiihtyny sen jälkeen kun leaffit ja teslat tuli markkinoille ja alkoi näyttää että sähkiksistä tulee pikku hiljaa ihan valtavirran hyväksyntää lähenteleviä tuotteita. Siis kaikkialla muualla paitsi Suomessa, mutta siitä nitiseminen onkin jo ihan oma kategoriansa.

Tiistaina tein sitten sen viimeisen virheen ja soitin Vantaan Aviapoliksen Europcariin ja kysyin leaffia vuokralle. Niillä kun on ollu tarjous jo alkukeväästä asti Leaffin vuokrauksesta 39€/vrk. Ajattelin että kokeilempa ihan hepillä jäätä ja kysyn samalle päivälle sitä vuokralle, vaikka oletin että tuskin saa pariin päivään alle kuitenkaan. Yllätys, yllätys, auto on pihassa, että eiku hakemaan vaan.

Puolisko nakkas mut vuokraamon pihalle ja jatko Tikkurilaan, minä jäin täyttään papereita vuokraamoon. Kun paperit oli selvät, autoa tuli esittelemään nuorempi heppu, joka totesi kun kysyin, että eipä oo ihan hirveesti ollu kyselijöitä. O.o Kaveri tiesi kyllä esitellä mistä autoa ohjataan ja mihin tökätään latauspistoke, mutta eipä muuten hirveesti tiennyt sanoa. Onneksi olin lukenu Leaffistakin niin paljon että suunnilleen tiesin missä mikäki asia on.

Kun pikalaturipaikalta pääsi sitten lähtemään (Europcarin pihassa oleva pikalataus on ilmeisesti kaikille ilmainen, Wow!) oli fiilis aika epäuskoinen. Ajovaihde silmään ja jalka jarrulta, auto lähtee mateleen eteenpäin vaikka mitään ei kuulu. Pihasta varovaisesti tielle muistellen että miten sitä automaattia taas ajettiinkaan ja sit kunnon kaasu pohjaan-kiihdytys Tikkurilantielle. Aivan mahtava fiilis, sai jälkikäteen silmiä pyyhkiä ku itketti ja nauratti yhtä aikaa.

Tiistain aikana ei sitten ehtinykkään enää hirveen paljo enempiä autoa testailemaan, mitä nyt ½ tunnin matkan kotiin ajo ja laittoi laturiin. Rivitalokämpässä kun asutaan, niin piti vähän soveltaa, eli omasta ovenpielestä jatkojohto tienposkeen ja laturi sen nokkaan. Ei ollut mitään ongelmia ladata illan ja yön aikana, eikä seuraavanakaan yönä, mutta kävin varalta tarkistelemassa välillä että ei piuhat kuumene kuormasta. Ei lämmenny yhtään.

Keskiviikkona aamusta lähettiin käymään Helsingissä ja sieltä Tammiston ja Jumbon kautta kotiin, Jumbossa laitoin auton vitsin ja harjotuksen vuoksi laturiin, vaikka kantosädettä siitä vartin latauksesta ei tullut paria kilometriä enempää, eikä tarvettakaan olis ollu. Kotiin päästessä Matkaa oli kertyny jotakuinki 80km, tankissa oli vielä saman verran lisää. Aamulla lähtiessä mittari näytti ~160km, joten ainaki näin kolealla kesäkelillä näyttää pitävän paikkansa aika hyvin tuo ennuste. Auto päiväksi laturiin, 7½h kesti ladata 80km matka takas tankkiin. Puoliskokin kokeili illalla mutkan ja totesi aika mukavaksi ajaa.

Myöhemmin illalla lähin vielä kokeilemaan autoa. En ees muista millon viimeksi oisin illalla lähteny autoilemaan, mutta nyt tuntu jotenki hauskalta lähteä pihasta ja miettiä että ihan sama millasen rundin nakkaan, bensaa ei pala milliäkää. Mutka Nurmijärvelle soratietä, kunniakierros huoltoaseman pihassa (vihasia katseita) ja sit mutkasia asfalttiteitä maisemareittiä takas Klaukkalaan. Siinä sit muutama kierros kokeilemassa että miltä se tuntuu ajella suunnilleen niitä reittejä mitä muutenki yleensä ajaa ja pakko sanoo että mukavalta tuntu.

Seuraavana päivänä oli harmi kyllä pakko viedä auto pois. Piti vielä vähän kokeilla niitä lähtöjä parissa liikennevaloissa ja kun puolisko tuli perässä, ni naureskeli sitte vuokraamon pihalla, että melkosia lähtöjä, ku ite ei kerkee kytkintä nostaa ku toinen katoaa jo horisonttiin. Oli avaimet palauttaessa pakko sanoa että eka kerta ikinä ku harmittaa palauttaa vuokra-auto. Ensimmäistä kertaa jäi Pösö kakkoseksi.

Päällimmäinen tunne: Tollanen on pakko saada. Ei enää uutta polttomoottoriautoa mulle, vaan sähkis työautoksi ja mahdollisimman pian. Eiku lottovoittoa ootellessa säästämään.