Latauskahva ei oikein istu käteen.

Tuli tuossa aamulla tuolla europcarin pikalaturilla vieraillessa(pitkä tarina, saatavilla myöhemmin) mieleen sama asia, mitä mietin jo aiemmin kun laitoin sitä vuokraleaffia laturiin. Jotenkin sen chademo-latauskahvan, tai ainakaan siis ton nimenomaisen latauspisteen kahvan toiminta ei vain sovi yhteen mun ajatusmaailman kanssa.

DSC_000001

Mun mieli sanoo, että kun kahvan tökkää kiinni ja tönäisee pohjaan, niin sen pitäisi tarttua ja kun latauksen lopettaa, kahvan saa irti puristamalla liipaisimesta, mutku ei… Kahva pitää ensin tönäistä perille asti ja sit painaa lukkoon siitä liipasimesta. Sit kun latauksen lopettaa, pitää räpeltää sitä liipasinta kiini pitävien lukkojen kanssa ja sit vetää se kahva irti.

Vahva epäilys mulla olis että tässä on ajateltu tyhmää autoilija raukkaa, eli kun on tottunu siihen että ku autoa tankataan, ni liipasin puristetaan kiinni että löpö juoksee (Ja jenkeissä kai vielä jää myös alaspainettuun asentoon, että ei tuu vaan ranne kipeeksi ku tankkaa sen 60 gallonaa) ja sit naksautetaan auki ku lopetetaan.

Ei vaan tunnu yhtää järkevältä.

Leaffin akkujen uusinta.

Oletko joskus kuullut jonkun essonbaarinmiehen, (tai nykyvastineen kun essonbaareja ei enää meilläpäin näy) tuhahtavan happamasti koko sähköautohömpötykselle ja kuittaavan koko idean kuolleena kun muutaman vuoden sisällä saa autosta akuston vaihtaa ja hintaa tulee uuden auton verran. Pah, humbug! Sanon minä.

Nissan julkisti jenkeissä juuri hinnoittelun takuun ulkopuoliselle akunvaihdolle ja hinta ei ole järjettömän suolainen. Noin 5500$ + asennustyö ja vanhemmissa Leaffeissa 225$ asennussarja. Ja tuolla hinnalla akkupaketti siis on uusi. Tietty hinta on kallis kun miettii että samalla hinnalla menisi savulla käyvästä moottori ja vaihteisto uusiksi, mutta kun autossa ei oikein muuta hajoavaa ole ja uuteen akkuun saa viiden vuoden takuun, ni jos onnistuu ostaa akkunsa loppuun polttaneen gliderin 5000-10000$ ja lyö päälle ~6000$ uuteen akkuun, ni siinä on pitkäksi aikaa autoa 15-16 grandilla…

Akuillahan siis on 5v/100000km takuu jolloin akut korjataan tai vaihdetaan jos kapasiteetti tippuu alle 9 palkkiin 12:sta, suomessakin. Ja jopa ihan kaikille autoille, 2011 mallista alkaen. Nyt pitäisi vaan saada lypsettyä tieto suomen Nissanilta, että paljonko tuo akkujen vaihto suomessa maksaa ja millon se tehdään täällä julkisesti tiettäväksi.

Ja kun nyt vielä miettii, että tällä hetkellä sähköauton akkujen valmistusmäärät on aika kärpäsen pierun luokkaa ja hinta on silti noinkin alhainen, niin mitenkäs käy sitten ku akkujen tuotanto kymmenkertaistuu nykyisestä. Saako vaihtoakun si jenkeissä 500$ + työt? Eli suomessa pikaisesti suoraan konvertoimalla noin 2500€ + alv + autovero + työt…

Alkuperäinen ilmoitus Leaffin omistajien foorumeilla

Vihoviimenen erehdys – Leaffin vuokraaminen

Vuosia olen noita sähkövehkeitä ihastellu. Muistan joskus vuosia takaperin kun kattelin noita sähköautoja ja mietin miten saisin moisen käsiini. Norjalainen Th!nk City taisi olla kuuminta hottia (ei mikään hirveen kuuma hotti) ja muut vaihtoehdot oisivat kai olleet Elcatti tai Peugeot 106 electric. Siitä huolimatta ois haluttanu päästä kokeilemaan.

Vuosia olen noista sähkövehkeistä myös jauhanut. Tahti on vaan kiihtyny sen jälkeen kun leaffit ja teslat tuli markkinoille ja alkoi näyttää että sähkiksistä tulee pikku hiljaa ihan valtavirran hyväksyntää lähenteleviä tuotteita. Siis kaikkialla muualla paitsi Suomessa, mutta siitä nitiseminen onkin jo ihan oma kategoriansa.

Tiistaina tein sitten sen viimeisen virheen ja soitin Vantaan Aviapoliksen Europcariin ja kysyin leaffia vuokralle. Niillä kun on ollu tarjous jo alkukeväästä asti Leaffin vuokrauksesta 39€/vrk. Ajattelin että kokeilempa ihan hepillä jäätä ja kysyn samalle päivälle sitä vuokralle, vaikka oletin että tuskin saa pariin päivään alle kuitenkaan. Yllätys, yllätys, auto on pihassa, että eiku hakemaan vaan.

Puolisko nakkas mut vuokraamon pihalle ja jatko Tikkurilaan, minä jäin täyttään papereita vuokraamoon. Kun paperit oli selvät, autoa tuli esittelemään nuorempi heppu, joka totesi kun kysyin, että eipä oo ihan hirveesti ollu kyselijöitä. O.o Kaveri tiesi kyllä esitellä mistä autoa ohjataan ja mihin tökätään latauspistoke, mutta eipä muuten hirveesti tiennyt sanoa. Onneksi olin lukenu Leaffistakin niin paljon että suunnilleen tiesin missä mikäki asia on.

Kun pikalaturipaikalta pääsi sitten lähtemään (Europcarin pihassa oleva pikalataus on ilmeisesti kaikille ilmainen, Wow!) oli fiilis aika epäuskoinen. Ajovaihde silmään ja jalka jarrulta, auto lähtee mateleen eteenpäin vaikka mitään ei kuulu. Pihasta varovaisesti tielle muistellen että miten sitä automaattia taas ajettiinkaan ja sit kunnon kaasu pohjaan-kiihdytys Tikkurilantielle. Aivan mahtava fiilis, sai jälkikäteen silmiä pyyhkiä ku itketti ja nauratti yhtä aikaa.

Tiistain aikana ei sitten ehtinykkään enää hirveen paljo enempiä autoa testailemaan, mitä nyt ½ tunnin matkan kotiin ajo ja laittoi laturiin. Rivitalokämpässä kun asutaan, niin piti vähän soveltaa, eli omasta ovenpielestä jatkojohto tienposkeen ja laturi sen nokkaan. Ei ollut mitään ongelmia ladata illan ja yön aikana, eikä seuraavanakaan yönä, mutta kävin varalta tarkistelemassa välillä että ei piuhat kuumene kuormasta. Ei lämmenny yhtään.

Keskiviikkona aamusta lähettiin käymään Helsingissä ja sieltä Tammiston ja Jumbon kautta kotiin, Jumbossa laitoin auton vitsin ja harjotuksen vuoksi laturiin, vaikka kantosädettä siitä vartin latauksesta ei tullut paria kilometriä enempää, eikä tarvettakaan olis ollu. Kotiin päästessä Matkaa oli kertyny jotakuinki 80km, tankissa oli vielä saman verran lisää. Aamulla lähtiessä mittari näytti ~160km, joten ainaki näin kolealla kesäkelillä näyttää pitävän paikkansa aika hyvin tuo ennuste. Auto päiväksi laturiin, 7½h kesti ladata 80km matka takas tankkiin. Puoliskokin kokeili illalla mutkan ja totesi aika mukavaksi ajaa.

Myöhemmin illalla lähin vielä kokeilemaan autoa. En ees muista millon viimeksi oisin illalla lähteny autoilemaan, mutta nyt tuntu jotenki hauskalta lähteä pihasta ja miettiä että ihan sama millasen rundin nakkaan, bensaa ei pala milliäkää. Mutka Nurmijärvelle soratietä, kunniakierros huoltoaseman pihassa (vihasia katseita) ja sit mutkasia asfalttiteitä maisemareittiä takas Klaukkalaan. Siinä sit muutama kierros kokeilemassa että miltä se tuntuu ajella suunnilleen niitä reittejä mitä muutenki yleensä ajaa ja pakko sanoo että mukavalta tuntu.

Seuraavana päivänä oli harmi kyllä pakko viedä auto pois. Piti vielä vähän kokeilla niitä lähtöjä parissa liikennevaloissa ja kun puolisko tuli perässä, ni naureskeli sitte vuokraamon pihalla, että melkosia lähtöjä, ku ite ei kerkee kytkintä nostaa ku toinen katoaa jo horisonttiin. Oli avaimet palauttaessa pakko sanoa että eka kerta ikinä ku harmittaa palauttaa vuokra-auto. Ensimmäistä kertaa jäi Pösö kakkoseksi.

Päällimmäinen tunne: Tollanen on pakko saada. Ei enää uutta polttomoottoriautoa mulle, vaan sähkis työautoksi ja mahdollisimman pian. Eiku lottovoittoa ootellessa säästämään.